Kemijärven kirkkovaltuuston kokous 13.2.2024

Kirkkovaltuusto kokoontui seurakuntatalolla 13.2.2024. Kokouksessa päätettiin aikaisemmin hyväksytyn tonttihinnaston mukaisesti myydä kaksi tonttia Kenttäniemestä ja yksi tontti Ruopsanniemestä ostohalukkuutensa ilmoittaneille yksityishenkilöille.

Kokouksessa äänestettiin myös kirkolliskokouksen ja Oulun hiippakuntavaltuuston maallikkoedustajista. Kemijärven seurakunnan äänet vietiin kokouksen jälkeen Rovaniemelle, josta ne viedään edelleen Ouluun, missä kaikki äänet lasketaan vaalilautakunnan toimesta.

Kokouksen päätteeksi diakonissa Riitta Pitkänen esitteli seurakunnan diakoniatyötä ja kirkkoherra Pentti Tepsa kertoi seurakunnan kiinteistö- ja henkilöstötilanteesta.

Kuvassa varapuheenjohtaja Anita Ruokamo pitämässä hartauspuhetta.

Hartaus kirkkovaltuuston kokouksessa

Hämärästä valoon, jotta näkisimme olennaisen

Kotiseutumme kevättalven kauneutta katsellessa ei päällisin puolin uskoisi, että maailman murheet ja taistelut vaikuttavat myös täällä meilläkin pohjoisessa ja moni eri tavoin. Aivan liian monen maailma ja elämänpiiri on järkkynyt, unelmat paremmasta ovat sortuneet Euroopassa Ukrainassa, Lähi-Idässä, Afrikassa ja muuallakin. Maallisen vallan ja mammonan uhmakkaat tavoittelijat kolistelevat vähän joka puolella ja komentavat sotiin, vanhukset ja lapset pakenevat turvaa etsien.

 Sodan jaloista turvaa hakevia on saapunut luoksemme, olemme heitä kykyjemme mukaan pyrkineet auttamaan. Huoli huomisesta vetää ilmeitä totisiksi ja painaa mieliä. Nuoret ovat hämmentyneitä, aikuisilla huolestuttaa ja vanhusten silmistä näkyy suru - niin tavattoman pohjaton suru päivän uutisia seurattaessa.  Hiljaisina katseellaan he kaikki kysyvät: Eikö mitään ole opittu?

Huolien, pelkojen ja murheiden hämärässä ei tarvitsisi kuitenkaan olla toivoa vailla, sillä se meillä on: toivo ja tuki yhtä lailla kuin meillä on huolet ja murheetkin. Toivon valon sytyttää sisikuntaan tieto siitä, että meille on annettu käyttöömme myös sopiminen ja anteeksi antaminen.  Vallan- ja mammonanhimosta itävät sorto ja sodat voidaan lopettaa neuvottelemalla, sopimalla ja opiksi ottamalla.

Sodat, väkivalta, riitely ja vihanpito kertovat tässä ajassa kieltään siitä, että katuminen, sovittelu ja anteeksi antaminen ovat jääneet liian vähälle käytölle. Miksi, emmekö kykene näkemään niiden tarjoamaa tietä kevään kirkkaassa auringossakaan.

Hapuilemme ajatuksinemme ja kiireinemme elämäntiellä kuin hämärässä, etsimme ja katsomme näkemättä tietämme, vaikka aurinko nousee jo korkealle.

Sopiminen ja pienempien sekä suurempien sotien lopettaminen eivät tapahdu itsestään vaan sydämiin ja mieliin pitää syttyä jostakin se halu sopia. Jonkin pitää sytyttää se ymmärrys ja tunto eli kirkastus sopimisen merkityksestä sotien ja sorron lopettamisessa, opiksi ottamisesta ja sydämestään anteeksi antamisesta. Olemme saaneet ne elämänmatkalle lahjaksi, mutta käyttöohjeita emme näköjään kaikisti omassakaan elämässä huomaa tutkia ja lukea. Olemme saaneet lahjaksi elämälle tarkoituksen, merkityksen ihan jokaisen maan matosenkin elämälle. Siksipä se pienin ja vaatimattominkin voi yllättää ja valaista mahtailun pimeydessä poukkoilevan tiensä etsijän.

Pitää yksinkertaisesti vain havahtua ja nähdä, että tämän maailman kaikkea valtaa ja mammonaa kukaan ei tarvitse.  Niiden perässä pimeydessä poukkoilu punoutuu ahdistaviksi riidoiksi ja valtioiden välillä mammonamahdin tavoittelu sodiksi.

Me tavalliset seurakuntalaiset koemme turvaa, kun rukouksissamme voimme ja saamme pyytää varjelusta, johdatusta ja voimaa itsemme lisäksi maalliselle ja hengelliselle esivallallemme, paikalliselle päättäjille, eduskunnalle  ja valtion johdolle, jotta he näkisivät ja kuulisivat, etsisivät ja löytäisivät tien neuvottelemiseen ja sopimiseen. Rauhaa ja sorron päättymistä me kaikki hiljaa rukoilemme.

Valolle avautuu pysyvä asuinsija sydämiin monin eri tavoin,  myös rukouksin - katumuksen, sovinnon ja anteeksi antamisen kautta.

Olemme viettäneet loppiaisen jälkeistä laskiaisen aikaa, viimeisimpänä toissa päivänä laskiaissunnuntaita. Siirrymme parhaillaan kirkkovuodessa paastoon, hiljentymisen kautta kohti pääsiäistä ja iloa. Ennen sitä, huomisesta tuhkakeskiviikosta lähtien meitä kannustetaan hiljentymään ja tarkastelemaan itse kukin tykönään,  kuinka ne omat yhteydet sinne  omaan sisimpään toimivat, ovat kunnossa vai vaatisivatko ne kenties korjausta tai huoltoa, jotta valo pääsee kirkkaana loistamaan sydämen sopukoihin.

 (Ohjausta hiljentymiseen voi etsiä esimerkiksi Matteus 6:sta, almut, rukous, paasto, mammona, huolenpito)

Anita Ruokamo, varapuheenjohtaja, Kemijärven kirkkovaltuusto